keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Turkinhoitoa tassujen tahdissa

Jokainen lemmikinomistaja tietää sen tunteen kun ne ensimmäiset karvatollot löytyvät sohvalta, keittiön nurkasta tai omalta tyynyltä. Se alkaa taas - karvanlähtö nimittäin. Misla päätti muistaa minua romanttisesti aloittamalla karvanvaihdon pari viikkoa sitten, vaikka neiti varsin hyvin tietää että koiranäyttelykautemme on hädin tuskin puolivälissä. Karvoista inspiroituneena ajattelinkin kertoa teille hieman tarkemmin siitä, miten meillä ikuisesti kestävä sota karvoja vastaan hoidetaan!

Myös fretit tiputtavat turkkinsa kaksi kertaa vuodessa, meillä yleensä alkutalvesta sekä loppukeväästä. Frettien karvanlähtö on vähintäänkin yhtä tuskaisaa aikaa kuin Mislankin karvan tiputtaminen - karvaa vain lähtee lähtemistään ja tuntuu ettei se ikinä lopu, eikä voi kuin ihmetellä että miten noin pienistä eläimistä voikaan lähteä sellainen määrä karvaa. Karvanlähtöjen aikaan kaikista rakkain väline meillä on Furminator Short-Hair, joka on todellakin ollut hintansa väärti ja kestänyt kovaa käyttöä jo useamman vuoden. Meiltä tämä löytyy S-koossa, se ei ole liian suuri freteille eikä myöskään liian pieni Mislalle, esimerkiksi jalkojen harjaaminen on helpompaa kun furminaattori on hieman pienempi.
Furminaattori irrottaa pohjavillan sekä irtokarvat tehokkaasti, mutta kuitenkaan katkomatta tai muuten vahingoittamatta päällikarvaa. Frettien kanssa olen huomannut että harjan kanssa täytyy olla hieman hellävaraisempi frettien herkän ihon vuoksi, jotta esimerkiksi selkärangan kohdalle ei pääse syntymään nirhaumia teristä. Aina kun huomaan karvanlähdön alkaneen kunnolla, pidän pidemmän furminointisession jolloin harjaan frettejä ja koiraa niin kauan että irtokarvoja ei enää tunnu hirveästi lähtevän. Työtä helpottava ominaisuus on furminaattorin nappi, joka pökkää harjaan kerääntyneet karvat nopeasti pois yhtenä tollona! Karvat on siis helppo heittää roskiin tai vaikka säästää, oman lemmikin karvoista on mahdollista teetättää lapasia, pipoja tai jopa huovutettuja koruja!


Frettien kanssa on myös mahdollista nyppiä vanha karva pois kun uusi on jo kasvanut tarpeeksi tilalle. Meillä tämä ei joka vuosi kaikkien frettien kohdalla onnistu, mutta aina löytyy joku yksilö joka on päättänyt hankkiutua karvoistaan kerralla eroon. Tällöin karvojen nyppiminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa kuin furminoiminen, vaikka se saattaa näyttääkin rajulta, ei nyppiminen kuitenkaan satu frettiä kunhan karva tosiaan on tarpeeksi irtonaista vaan fretit pikemminkin nauttivat siitä että pääsevät kutiavasta vanhasta turkistaan eroon. Tänä keväänä meillä oli Taavi ehdoton karvojen pikatiputtamisen kuningas ja muistin jopa videoida pienen pätkän karvojen nyppimisestä! Videolla siis talvikarva saa kyytiä ja uusi, tummempi kesäkarva tekee jo kovaa vauhtia tuloaan alta.

Karvanlähdön aikaan eläinten ihonhoito on tärkeää. Iho kuivuu ja hilseisee, joten tällöin yleensä lisään erilaisten öljyjen määrää eläinten ravinnossa. Fretit saavat enemmän lohi- ja pellavansiemenöljyä kun taas Mislalle on hankittu ihan omat tököttinsä joita annan kuuriluontoisesti aina karvanlähtöajan alusta siihen saakka että uusi karva on alkanut kunnolla kasvaa. Mustin ja Mirrin valikoimista löytyvät Fullolife Skin & Coat sekä Virbac Megaderm ovat biotiinin ja lohiöljyn lisäksi olennainen osa Mislan karvanlähtöajan lisäravinteita, näiden avulla olen huomannut Mislan karvan kasvavan takaisin nopeammin sekä kiiltävämmän ja terveemmän näköisenä muutenkin.

Peseminen karvanlähdön aikaan auttaa myös pääsemään irtokarvoista eroon, oli kyse sitten freteistä tai koirasta. Meillä on käytössä sekä freteillä että Mislalla Bio-Groom Bronze Lustre ja Bio-Groom Super White -shampoot. Innostuin Bio-Groomin tuotteista kokeiltuani valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota Eelillä pari vuotta sitten, kun sen niskakarvat olivat värjäytyneet Cothivetin vuoksi vihreiksi. Valkaisevaa vaikutusta shampoolla ei ole, mutta se kuitenkin kirkastaa ja tekee turkin kiiltäväksi. Vaikka shampoot eivät ihan halvimmasta päästä olekaan niin ne todellakin ovat hintansa väärtejä, meillä koko laumalla pari purkkia kestää helposti puoli vuotta, riippuen tietty siitä kuinka usein eläimiä on tarve pestä. Shampoot vaahtoavat todella paljon joten peseminen helpottuu huomattavasti eikä ainetta tarvitse läträtä litratolkulla! Nämä shampoot ovat vakiinnuttaneet asemansa hyllyssämme sillä ne ovat yksiä harvoista shampoista jotka sopivat myös frettien herkälle iholle - pesun jälkeen sekä fretit että Misla ovat vastustamattoman pehmeitä ja pörröisiä ja tuoksuvat tajuttoman hyvälle!



Karvanlähtö aiheuttaa myös sen että auto on varsinkin koiran jälkeen yltä päältä karvoissa. Itse irrotan karvat yleensä kostutetulla käsipyyhkeellä, jolloin karvat jäävät pyyhkeeseen ja siitä voi puhdistuksen jälkeen pudistella enimmät irtokarvat pois ja heittää pyyhkeen sitten pesukoneeseen. Imurointi on varma mutta aikaavievä keino, karvarullat taasen olen kokenut erittäin huonoksi vaihtoehdoksi sillä tarra täyttyy karvoista yhden vedon jälkeen ja koko rulla on kulunut loppuun kun puolet takatilasta on saatu puhdistettua.
 
Omasta mielestäni myös kuivausrumpu on jokaisen eläintalouden must have -kodinkone, frettien karva on lyhyttä ja terävää joten se jää helposti kiinni vaatteisiin ja petivaatteisiin, mutta lähtee todella huonosti pois pelkän pesukoneen avulla. Kuivausrumpu voi olla hieman kallis hankinta, mutta on todellakin jokaisen sentin väärti, etenkin karvanlähtöjen aikana!

Mikäli sinulla on jotain hyviä tippejä karvanlähtöön liittyen, jaa ne ehdottomasti kommenttiboksissa!

♥ Manta

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kohti uutta näyttelykautta!

Kevyesti myöhässä, mutta niin vain tuli avattua jälleen uusi frettinäyttelykausi, vieläpä paljon tavallista aikaisemmin! Ihka uusi näyttely Tammerferret järjestettiin kesäkuun puolivälissä lauantaina nimensä mukaisesti Tampereella, tarkemmin paikannettuna Hervannassa. Näyttelypaikkana toimi Hervannan vapaa-ajan keskus, joka pääsi ehdottomasti yhdeksi näyttelypaikkojen suosikeistani! Vaikka näyttelypaikalle pitikin kivuta yhdet rappuset, ei se haitannut sillä ne eivät olleet pitkät ja niiden ollessa ulkona sai vielä hengitelläkin mukavasti aitausta kantaessa. Näyttelypaikka oli todella tilava, mikä nykyään on aikamoista herkkua frettinäyttelyissä.

Näyttelyä oli saapunut tuomaroimaan Hanna Munkhammar Ruotsista. Olemme käyneet kerran aiemmin hänen arvosteltavanaan, lähes vuosi sitten Virossa. Näyttelyihin valmistautuminen meni tällä kertaa ihan silakoiksi sillä muistin leikata kynnet vasta muutamaa päivää ennen näyttelyä. Lisäksi olin perjantaiyön töissä, joten lauantaiaamu oli melko hektinen. Töistä päästyäni kävin pikaisesti suihkussa, säntäilin ympäri taloa ja pihaa ja keräsin mäyrien tavaroita kasaan ja nakkelin niitä autoon sitämukaa kun satuin jotain löytämään. Aikataulu oli melko tiukka ja minun täytyi ehtiä pesemään vielä fretitkin. En ole varmaan koskaan suoriutunut kuuden fretin pesemisestä noin nopeasti mutta niin vain sain kaikki pestyä, auton pakattua ja startattua kohti Tamperetta!
Menomatka ei sujunut aivan mutkitta. Uusi autoni on ilmeisesti päättänyt tappaa minut ottamalla ESPit pois päältä ilman lupaa, eikä muuten anna laittaa niitä takaisin päälle. Menomatkalla onnistuin jälleen räpsäyttämään kameran mikä tietenkin söi fiilistä jonkin verran. Ylöjärvelle päästyäni ei kameran räpsähdys ollut enää ainut huolenaiheeni sillä alkoi sataa. Vaikka koen että minulla on ihan näpsäkästi ajokokemusta ja myös erilaisista sääolosuhteista, niin kyllä kuumotti kun Passat heitti välillä tsippaliiraa motarilla ajaessa. Selvisin kuitenkin hengissä perille asti ja vieläpä ilman harhaanajoja!


Näyttelypaikalle saapuminen oli hurjan mukavaa. Toisinkuin koiranäyttelyissä, ilmapiiri on rento ja lämmin ja näyttelypaikalle on aina mukava tulla kun näkee tuttuja naamoja. Sain freteille näpsäkän paikan salin nurkasta, läheltä tuttuja. Kasattuani aitauksen muita ja nylonhäkin Hattia varten, saivat fretit aamupalansa jonka ohella putsailin kaikkien korvat. Aamun mittaan Taavi päätti käydä pyörittelemässä Pabia jonka seurauksena poikarukan niska aukesi jälleen. Otti päähän, ottaa päähän. Ei siksi että se vaikutti Pabin pisteisiin, vaan siksi koska tuntuu pahalta että välillä menee useitakin viikkoja hyvin ja ilman ongelmia, ja sitten taas jonkun on pakko käydä rei'ittämässä poikapoloa. Olen kuullut myös joidenkuiden sanovan että Pabin tilanne on täysin omaa syytäni. Noh, kuten olen aiemminkin sanonut, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin en olisi Pabia koskaan Suomeen tuonut. Laumasta ei kuitenkaan saada koskaan yhtenäistä pitämällä Pabia kokoajan erillään muista, edistystä on kuitenkin tapahtunut huomattavan paljon siitä kun poika kotiutui joten en ole vielä valmis luovuttamaan, Pabi kuitenkin leikkii ahkerasti etenkin Navin ja Veetin kanssa joten eristyksissä oleminen ei ole sen kannalta paras vaihtoehto.
 
Omista freteistäni Navi meni ensimmäisenä arvosteltavaksi. Kerkesinkin napata siitä pari kuvaa ja tarkoituksenani oli käydä ottamassa kuvat kaikista freteistä arvosteltavina, mutta suunnitelmiin tuli pienoinen muutos.. Väsymys vei voiton ja niin nukahdin salin lattialle Lisan viereen. Tarkoitukseni oli sihteeröidä muutama luokka, mutta olin ilmeisesti unissani ilmaissut haluttomuuteni hommaan ja jatkanut unia. En tiedä kuka frettini laittoi arvosteluun sillä välin kun vetelin sikeitä, mutta lämpimät kiitokset teille! :D Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus löytää minut nukkumasta näyttelypaikalta..

Useiden tuntien jälkeen sain herätä maailman parhaaseen näkyyn kun Emilian kauniit suklaasilmät toljottivat minua haalarini uumeniin. Päätimme lähteä käymään Hesburgerissa Lisan, Emilian, Weran ja Petran kanssa ja pienen seikkailun jälkeen se hese sitten löytyi kuin löytyikin. Olen hiukan nirso ruokieni suhteen ja tilaan hampurilaiseni aina hieman erilaisena, tällä kertaa asiakaspalvelija ei sitten ollut ihan mukana ja ruokani olivat kaikkea muuta kuin sitä mitä olin tilannut. Toisilta puuttui esimerkiksi dippejä ja yksi sai ruokamyrkytyksen, joten ei mennyt hesereissu ihan putkeen!

Aika kului mukavan joutuisasti ja piakkoin alkoikin jo palkintojenjako. Varhaisesta ajankohdasta johtuen näyttelyssä ei ollut ollenkaan juonioriluokkia, vaan kaikki osallistuneet olivat joko seniori- tai veteraani-ikäisiä. En odottanut kenellekään freteistämme mitään sillä osalla oli karvanvaihto vielä rajusti kesken ja ulkona rymynneet fretit näyttävät enemmän törkyisiltä koppakuoriaisilta kuin freteiltä, mutta suureksi yllätyksekseni ja tietysti ilokseni Navi sijoittui kovatasoisessa luokassaan sijalle 4! Palkintojenjako jatkui ja monet ystävät ja tutut kahmivat palkintoja, kunnes tuli Taavin luokan vuoro. Taavi voitti luokkansa, en olisi voinut olla iloisempi! ♥ Hurjan paljon onnitteluja vielä myös kaikille muille sijoituksia napanneille! :)


Täytyy antaa erityisen paljon kehuja Tampereen seudun fretit ry:lle Tammerferretin järjestelyistä! Näyttely oli mielestäni järjestetty todella hyvin, näyttelypaikka ja palkinnot olivat todella kivat ja paikalla oli myös mukava valikoima purtavaa Sallan toimesta ja vieläpä halpaan hintaan. Ehdottomasti tänne näyttelyyn suunnataan koko poppoon kanssa tulevinakin vuosina!

Frettinäyttelykautemme jäänee tänä vuonna suppeammaksi kuin edeltävinä vuosina. Näiltä näkymin tarkoituksena ei ole enää suunnistaa muualle kuin Finnish Ferret Festivaliin, mutta sitäkään en ole lyönyt lukkoon. Koiranäyttelyt ovat vieneet viimeaikoina niin paljon energiaani ja jopa mielenkiintoani kaikkia näyttelyitä kohtaan joten syksyn jälkeen aion pitää pidemmän tauon kaikista näyttelypuuhista ja möllötellä vain kotona eläimineni. :)

♥ Manta 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Metsäläiset elementissään

Ulkona freteillä riittää monenmoista puuhaa jokaiselle vuorokaudenajalle. Ehdoton ykkönen on tietenkin kolojen ja luolastojen kaiveleminen joka tosin aiheuttaa itselleni jonkin verran harmaita hiuksia sekä tietenkin ajoittaisia lihasjumeja. Periaatteessa koloja ei tarvitsisi täytellä, mutta omaan silmääni ne eivät näytä mukavalta ja tiedänpähän frettien saavan lisää treeniä kun ne kaivelevat tunneleitaan uudelleen minun jäljiltäni! Suomen kesään tyypillisesti kuuluvat sääolosuhteiden vaihtelutkaan eivät ole tuntuneet menoa haittaavan, vaan fretit keksivät aina itselleen puuhaa - satoi tai paistoi.





















♥ Manta