maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuusi nuhanenää ja yksi palkintoporsas

Täällä ei tällä hetkellä kovin vahvasti mene. Kaikki kuusi hilleripoloa ovat antibioottikuurilla flunssan vuoksi, Veetin vilkkuluomen turvotus on lähtenyt laskemaan mutta silti turvotusta on edelleen havaittavissa, laitan silmään kolme kertaa päivässä keittosuolaliuosta. Myös Pabin niska alkaa vihdoin ja viimein näyttää paremmalta, kiitos sinkkisumutteen! Todella harmillista etten ollut tuosta aineesta kuullut aiemmin, sen verran näitä rupiniskoja on kuitenkin hoideltu että olisi kyllä helpottanut huomattavasti aiempiakin koettelemuksia jos tuosta olisi ollut tietoinen.

Tällä hetkellä kaikki fretit ovat kotona lämpimässä ja tervehtymässä. Huone on jaettu kahtia, toisella puolella on Pabi yksinään ja toisella puolella sitten loput viisi. Navi pääsee välillä leikkimään Pabin kanssa, mutta pyrin pitämään tyttöä pääsääntöisesti isojen poikien kanssa jotta Navinkaan kanssa ei tarvitsisi aloittaa samaa myllytyspaskaa alusta joka on jo kerran koettu. Vaikka saman härdellin olen kokenut jo neljä kertaa aiemmin, tuntuu silti jälleen hirveän toivottomalta ja epätoivoiselta. Pojat tuntuvat yksinkertaisesti päättäneen olla sietämättä Pabia, pentupolo ei laita edes pojille vastaan, mutta myllytys senkuin jatkuu ja jatkuu. Tämän vuoksi Pabi on ollut viimeiset pari viikkoa erillään, isommat pojat pääsivät tekemään sen verran pahat haavat pennun niskaan että niitä täytyi hoitaa ja vahtia jatkuvasti, tulehdus hoitui onneksi huolellisella puhdistuksella, mutta eipä tuo antibioottikuuri varmaan pahaa tuollekaan asialle tee.

Viimeisen parin kuukauden aikana sitä on taas saanut huomata miten perkeleellisiä petoja fretit osaavatkaan halutessaan olla. Itsekin sain osumaa viikkoja takaperin mennessäni tappeluun väliin, silti otan mieluummin puremia itselleni kuin reppanan pennun niskanahkaan. Kun Pabin haavat ovat parantuneet, alkaa pitkä ja työteliäs totuttamisoperaatio. En tiedä tuleeko se onnistumaan, osittain olen jo varautunut siihen ajatukseen että meillä mahdollisesti tulee jatkossa olemaan kaksi laumaa mikäli Pabia ei saada sopeutettua laumaan, mutta vielä ei ole oikea aika luovuttaa. Kun lenssut on saatu hoidettua, palaa lauma tarhaan asustelemaan. Pabi jää kotiin, samoin yksi pojista. Todennäköisesti aloitan Eelistä, joka aiemmin ainakin on ollut helpoin (joskaan ei helppo silti) totuttaa vieraisiin fretteihin. Pabi saa niskaansa kynneliä, joka toivonmukaan vähän ehkäisisi riepottamista. Totuttamisoperaatiomme tulee olemaan lähinnä jatkuvaa siedätyshoitoa, fretit ovat samassa tilassa (tietenkin Pabi pelastetaan tilanteesta jos riepotus näyttää käyvän liian rajuksi), mennään yhdessä ulkoilemaan, ne saavat haistella toistensa takamuksia, yhteisiä sylihetkiä NutriPlussan kera, ruokailu samalta lautaselta jne. Jännittää perhanasti ja olen varautunut pahimpaan, mutta toivon todella että viimeistään puolen vuoden kuluttua ja kovan työn jälkeen meillä olisi taas yhtenäinen lauma. Moni on kysellyt seuraavan vuoden perheenlisäyssuunnitelmiani - ei, sellaisia ei ole. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta ottaa samaan talouteen enää ainuttakaan frettiä lisää, juurikin sen vuoksi että oma psyyke ja sydän ei vain enää kestä vanhempien poikien epäsuvaitsevaisuutta uusia laumanjäseniä kohtaan ja sitä pienten pentujen jatkuvaa repimistä. Kasvatusnaarasta olen kyllä ensvuodeksi kaavaillut, ja mikäli kaikki suunnitelmat sujuvat niinkuin niiden pitääkin, lähtee tämä tyttö sijoitukseen. Mutta tosiaan, tähän talouteen ei ole tulossa ainuttakaan frettiä lisää ennenkuin jostakusta nykyisestä aika jättää.

 

Vasemmalla lähtökohta. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka itku silmässä ja Pabilta anteeksi pyydellen putsailin ja hoidin ressukan haavoja monia kertoja päivässä, tuntien samalla aivan hirvittävää syyllisyyttä koko tilanteeseen. Oikealla edellisenä päivänä otettu kuva, en voi kuin ihmetellä miten hyvin haava onkaan parantunut, nähtäväksi jää kasvaako tuohon enää karvoja ollenkaan, mutta sillä ei ole väliä, kunhan vain iho paranee.

Suhteeni Pabiin on varmasti näiden koettelemustenkin takia aivan erityinen. Yhtä lempparia en voi enkä osaa nimetä freteistäni, sillä suhde kaikkiin on erilainen, mutta Pabiin se on erityisen huolehtivainen ja rakastavainen, jos näin nyt voi sanoa. Pabi on upea persoona, se rakastaa sylissä köllöttelyä ja olkapäähän nojailua silittelyn lomassa, mutta toisaalta se myös nauttii villeistä leikeistä hörsköttämisestä. Jopa poikien riepottamisen jälkeen se tuli iloisena moikkaamaan minua kun astuin huoneeseen, olisi vain kovasti halunnut leikkiä. Pabin upea luonne tekee tästä tilanteesta vielä tukalamman, tuntuu todella pahalta kun niin rakas perheenjäsen on joutunut kokemaan tällaista, ja vielä toisten rakkaiden karvaperseiden toimesta. Noh, ehkä nyt täytyy vain lopettaa tämä masistelu ja ottaa itseä niskasta kiinni ja uskoa positiivisemmin tulevaan!

Elukoiden lääkitsemisen ja hoitamisen ohella tällä hetkellä on muitakin kiireitä - näyttelyitä on ollut mukavasti ja töitäkin on ollut ihan hyvin, mutta kaikista eniten kiirettä pitää Freportaasi -lehden toisen numeron valmistumisen kanssa. Lehti ilmestyy jäsenten postilaatikoihin 13.12. ja toivottavasti tällä kertaa painokaan ei ryssi hommaa. :) Mikäli lehti siis kiinnostaa, niin vielä on aikaa liittyä jonkin Suomen Frettiliiton jäsenyhdistyksen jäseneksi! Muiden jäsenetujen lisäksi sitten kolahtaa lehtikin postilaatikkoon nyt ainakin toistaiseksi pari kertaa vuodessa. Mielenkiintoisia juttuja lehteen ainakin on luvassa, toivotaan että palaute on yhtä positiivista ja kannustavaa kuin ensimmäisestäkin numerosta.

Josko sitten jotain positiivisempaa. Mislan kanssa käytiin eilen pyörähtämässä Seinäjoki KVssa. Oli kyllä aivan ihanaa kun sai nukkua rauhassa pitkään (no okei, olin tullut kolme tuntia aiemmin yövuorosta, mutta ainakin voin kuvitella että sain nukkua kunnon yöunet!) eikä aamulla tarvinut ajaa kuin viitisen minuuttia näyttelypaikalle. Tulimme paikalle ehkä hippusen myöhässä, mutta eipä tarvinut odotella valovuotta omaa kehään pääsyä. Myöhemmin meillä oli roimasti aikaa kierrellä ja kaarrella ja ihastella kaikennäköisiä ja -kokoisia koiria, joista eniten kyllä hurmasivat vinttikoirat. Tädilläni oli aiemmin kaksi afgaaniurosta, joten rodun ihannointi on tullut varmasti vähän sitäkin kautta. En kuitenkaan voinut olla tapittamatta afgaanien kehää, niin kauniita ja näyttäviä koiria ne ovat! Surukseni aion jatkossakin tyytyä vain ihastelemaan noita vinttikoirien timantteja, sillä itselläni ei todellakaan riittäisi aika saati kiinnostus sellaisen turkin hoitamiseen. :) Mutta onneksi niitä (ja monia muita upeita rotuja) pääsee aina pällistelemään näyttelyissä!

Josko kuitenkin palattaisiin takaisin niihin meidän tuloksiin. Reissu ei ollut turha ollenkaan, Pirjo Aaltonen antoi Mislalle seuraavanlaisen arvostelun: "Sopusuhtainen nuori narttu. Hyvät mittasuhteet. Hyvät ääriviivat. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvä pigmentti. Hyvät korvat. Etuosa saa vielä vahvistua. Hyvä ylälinja ja häntä. Sujuvat sivuliikkeet. Hyvät liikkeet takaa ja edestä." Ja sitten tulokset, jotka meinasivat aiheuttaa minulle sydänkohtauksen keskelle kehää, mutta joiden vuoksi hehkuin koko eilisen päivän onnesta ja olin pakahtua ylpeydestä; JUN ERI JUK1 SA PN-1 SERT ROP !!

Sertien metsästys on siis meidän osaltamme päässyt nyt alkamaan! Vajaan neljän viikon päästä suuntaamme Jyväskylän KV näyttelyyn, jonka jälkeen ei sitten olekaan Mislan kanssa tälle vuodelle enää kuin messari. Virosta olisi tarkoitus lähteä tavoittelemaan juniorivaliota talven aikana, mutta katsellaan kuinka aika riittää. En voisi olla tyytyväisempi koiraani, maailman upeimman luonteen lisäksi se on vielä kauniskin!

Blogin ulkoasu tulee päivittymään lähiaikoina. Mikäli siis et syystä tai toisesta pääse katselemaan blogia, on silloin todennäköisesti ulkoasuremontti meneillään. :) Toivotaan että uusi ulkoasu tulee miellyttämään kaikkia, tai edes suurinta osaa teistä!

♥ Manta  

3 kommenttia:

Asta kirjoitti...

No mää vähä arvelin että olisitte ollu eilen seinäjoella mut en sitte tullu bongaamaan. No ehkä jyväskylässä. onnea menestyksestä näyttelyssä! :)

Saara kirjoitti...

Vau! Komean tuloksen saitte. Onnea!

Emma kirjoitti...

Onnea hienosta tuloksesta :) Ja ulkoasu on muuten tosi hieno, varsinkin banneri on kaunis!

Lähetä kommentti