maanantai 4. helmikuuta 2013

Se joka leikkiin ryhtyy..

...se leikin kestäköön? Eikös sitä niin tavata sanoa. Täytyy kuitenkin myöntää että itseäni välillä koko leikki näin omalla rakkaalla äidinkielellämme ilmaistuna vituttaa, ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että joillakin ihmisillä ei vain tunnu päässä liikkuvan mitkään muut kuin silmät. Postausta siivittämään saatte pari rupulaatuista kuvaa joiden valkotasapainot ovat päin sitä itseään.

Ensinnäkin, ne kodinvaihtajat. Suomessa tilanne ei ole läheskään niin paha kuin ulkomailla, joissa on ihan oikeita frettirescueita, joissa asustaa kodittomia frettejä lukemattomat määrät. Suomessahan meillä ei mitään frettirescueita ole, ja sellaisen pyörittäminenkin olisi varmasti mahdotonta ilman lottovoittoa sillä kaikki jotka frettinsä dumppaavat eteenpäin, pyytävät niistä usein aina vähintään rekisteröidyn fretin hintaa, usein enemmänkin. Vaikka kyseessä olisi trokarilta tai pimeältä kasvattajalta ostettu, umpimätätaustainen ja vielä 5 vuotias fretti. Tähän väliin kuitenkin selvennän myös sen, että joskus luopuminen vain oikeasti on ainut oikea vaihtoehto, myös luopuminen voi olla rakkautta. 

Harmillista kyllä, suurimmassa osassa tapauksista se ei vain mene niin, vaikka ihmisistä kuinka haluaisikin hyvää uskoa. Itseni on hyvin vaikea ruveta ajattelemaan että "voi kauheaa, onko teillä allergiaa, aivan järkyttävää, myykää fretti äkkiä pois jotta säilytätte terveytenne, sehän on vain eläin", sillä tunnen itse monta henkilöä jotka allergioistaan ja astmoistaan huolimata elävät useiden frettien kanssa samassa taloudessa, eikä heillä ole pienintä aikomustakaan eläimistään luopua. Noh, yksi esimerkki löytyy hyvinkin läheltä, avomieheni on allerginen ja astmaatikko, mutta ei ole kertaakaan minua vaatinut laittamaan eläimiäni pois. Luonamme asuu sentään neljä frettiä ja koira, mutta ajan myötä hän on siedättynyt kaikkiin ölliäisiimme todella hyvin, mistä olen enemmän kuin iloinen.
Karvanlähtöajat toki ovat pieni ongelma eläinten hilseilyn ja koko turkin tiputtamisen myötä, silloin on ollut syytä napsia niitä allergialääkkeitäkin mutta muuten menee paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaakaan. Äitini on ollut allerginen. Siskoni ovat olleet allergisia. Isäni on ollut allerginen, moni ystäväni on ollut allerginen, mutta silti allergiat eivät ole koskaan estäneet eläinharrastuksia tai eläinten pitoa. Lähipiiristä löytyy kuitenkin myös äärimmäisen allerginen tapaus, joka minun seurassa ollessaan pärski ensimmäisen muutaman kuukauden ajan, käsiin tulee näppylöitä pelkästä makkaran antamisesta koiralle ja koko ihminen vetää aivan tukkoon viettäessään meillä varttitunnin. Mutta tuon miellän oikeasti ääritapaukseksi, ja olen todella surullinen kaiffarini puolesta sillä hän todella pitää eläimistä, ja haluaisi sellaisia omistaa. Kuinka monta prosenttia allergisista on ihan oikeasti puolikuolettavan allergisia?

Kodinvaihtajissa surullisinta on se, että niiden määrät vähenisivät huomattavasti jos ihmiset miettisivät tarpeeksi pitkälle eläimen hankintaa. Onko sitä varaa pitää, riittääkö sille tarpeeksi aikaa, onko sitä allergiaa (aina voi käydä frettikodissa tai kasvattajalla pentujen aikaan testaamassa sitä allergisuutta, ihan koko perheen kera), jaksaako ja ennenkaikkea onko itsellä resursseja huolehtia siitä mahdollisesti jopa kymmenen vuoden ajan? En usko että freteistä olisi liikatarjontaa, sillä useimmissa tapauksissa nuo kiertolaisreppanatkin usein löytävät ne hyvät ja pysyvät kodit. Ulkomailla sitä taasen on kun frettifarmit tehtailevat satoja tai jopa tuhansia pentuja eläinkauppoihin myytäväksi vuosittain. Joissakin ääritapauksissa fretti on ollut jo niin monessa huonossa kodissa, että sen luotto ihmisiin on täysin hävinnyt ja fretin kannalta paras vaihtoehto on viedä se piikille, nuo tapaukset ovat surullisia mutta joskus sekin on ainoa ja oikea ratkaisu. Suomessa yksi kiertolainen jolta oli kadonnut täysin luotto ihmisiin, pääsi asumaan eläintarhaan, mikä oli mielestäni hieno juttu. Tämä vain ei ole mahdollista kaikkien kohdalla, ja muistaakseni tuolloinkin oli kyseessä tarhahilleri.

Sitten löytyy näitä muunlaisia arjen sankareita, joihin liittyviin juttuihin joutuu törmäilemään liian usein. On pikku- ja harmi kyllä vähän isompiakin tyttöjä jotka haluavat leikkiä kasvattajaa, kumminkin tietämättä mitään edes oman frettinsä alkuperästä, naaraiden ja pentujen ruokinnasta ja hoidosta nyt puhumattakaan. Kyllähän se varmasti on hienoa teettää pennut sillä omalla rakkaalla karvamakkarallaan, mutta kannattaako sen vuoksi menettää mainettaan ja kasvojaan fretti-ihmisten keskuudessa? Niin outoa kuin se onkin, suurin osa harrastajista ei arvosta päämäärätöntä pimeää kasvatusta.
Edellisenä vuotena minuun otti moni henkilö yhteyttä omien frettiensä käytös- ja terveysongelmien vuoksi. Kahden eri henkilön fretit, jotka olivat kuitenkin samasta pentueesta eräältä surullisenkuuluisalta pimeältä kasvattajalta, kuolivat kumpikin viiden kuukauden iässä ilmeisesti jonkinlaiseen maksasairauteen. Kumpaakaan frettiä ei ikävä kyllä lähetetty avattavaksi, mutta kun toinen yritti pyytää kasvattajalta rahojaan takaisin, sai hän sieltä suunnasta syyllistystä fretin hoidon laiminlyömisestä. En ole kumpaankaan heistä ollut yhteydessä sen koomin joten en tiedä saiko toinen pennunostaja koskaan rahojaan takaisin pennusta. Edellisenä vuonna saamieni käräjäuhkailuiden ja muiden hömpötysten vuoksi en tässä postauksessa julkaise yhdenkään henkilön tai kasvattajan nimiä, niitä on kuitenkin minulta mahdollista privatena tiedustella.

Joulukuun alussa kävin katsomassa täällä Seinäjoella frettiä, jonka uusilla omistajilla oli ongelmia sen puremisen kanssa. Menimme Eelin kanssa tsekkaamaan tilannetta, vaikka typy aluksi vaikuttikin rauhalliselta, paljastui sen synkkä puoli hyvin nopeasti. Pelokas ja käsittelyyn tottumaton pieni pirulainen niittasi minulle 13 pientä reikää sormiin ja käsiin, kaupanpäällisinä meni vielä tunto peukalostakin. Oli surullista huomata ettei tytön kanssa auttaneet mitkään niistä perus kikoista joita itse olen käyttänyt opettaessani frettejäni puremattomiksi, vaan tyttö runttasi väkisin leuat yhteen ja otti uuden otteen samantien jos yritin viedä sormiani kauemmaksi sen suusta. Tuo oli kyseisen fretin toinen koti, mutta koska omistajat olivat ensikertalaisia ja täysin kokemattomia, näkivät he (ja minä) paremmaksi vaihtoehdoksi etsiä tytölle uuden, kokeneemman kodin jossa mahdollisesti olisi frettiseuraa, sillä neiti tykkäsi hurjasti Eelin leikkiseurasta. Nyt Irmeli asuu Emman hyvässä huomassa, missä se saa rauhassa kerätä luottamustaan ihmisiin ja asua isossa frettihuoneessa vapaana toisen kodinvaihtajan Kodan kanssa.

Mitä Irmeliin tulee, on päivänselvää että frettiä ei ole käsitelty juuri laisinkaan pentuna, saati työskennelty puremiskoulutuksen suhteen. Se ei ole myöskään saanut lihaa pentuna, eikä sille aluksi maistunut mikään edes pienittynä ja nutriplussalla höystettynä. Onneksi nyt uudessa kodissaan neiti on oppinut syömään jo joitakin lihoja, ja käytöskin on ruvennut parantumaan pikkuhiljaa. Irmeli on myös saamassa piakkoin kaverikseen Railin, joka on sen sisko ja josta omistajat ovat päättäneet luopuvat käytösongelmien vuoksi.
Mitä kasvattajaan tulee, omien tuntemusten mukaan ei ole paljoa katsottu minne pentuja on myyty sillä niitä elää muunmuassa jyrsijöiden kanssa, ja kuulin myös kahdesta sisaruksesta jotka asuvat omakotitalossa vintillä sen vuoksi ettei niitä uskalleta käsitellä. Täyttä varmuutta minulla ei jälkimmäisestä tuosta asiasta ole, mutta lähde on kuitenkin luotettava ja tämän yhden pennun nähtyäni ja toisesta kuultuani en epäile hetkeäkään. Kyseisen kasvattajan kasvattajanimi myös poistettiin liiton toimesta alkuvuodesta muunmuassa väärennettyjen ja tekaistujen sukutaulujen ja muiden dokumenttien vuoksi. Tiedossa ei ole aikooko kasvattaja teettää pentuja vielä tänä vuonna, toivottavasti ei.

Siellä sun täällä on myös ihmetelty hiljattain perustettua, uutta frettiyhdistystä joka omaa myös rekisteröintimahdollisuuden, ja josta ihmiset voivat myös anoa kasvattajanimeä. Tällä yhdistyksellä ei ole mitään tekemistä liiton kanssa, eikä se varmasti ole sen jäsenyhdistykseksi hakemassa kun koko touhun takana pyörii henkilöitä jotka ovat liitosta eronneet. Yhdistys on paljon sallivampi esimerkiksi riskivärien kasvatuksen suhteen, ja ainakin yksi kasvattajista on aiemmin kasvattanut muunmuassa DEWejä. Itse olen lähinnä hajoillut koko touhulle, mutta jos tänne tarvitaan puskakasvattajille oma liitto niin antaa palaa.

Myös jonkin verran uusia pimeitä kasvattajia on tälle keväälle tullut, viimevuonna eräs eläinkauppias pohjoisesta etsi urosta naaraalleen, tiedä sitten ovatko pennut menossa ihan eläinkauppaan myyntiin vai mikä suunnitelma niiden varalle on. Myös eräs eläintenhamstraaja, jonka omistuksessa on siis ollut kaneja, gerbiilejä, marsuja, sokerioravia, matelijoita, koiria, kissoja, frettejä, lintuja, chinchilloja ja vaikka mitä muita öttiäisiä (jotka ovat aina parin kuukauden jälkeen vaihtuneet uusiin eläimiin), aikoo teettää naaraillaan pentuja tänä keväänä. Fretit ovat peräisin trokarilta, (kuten olivat pari vuotta sitten takaperin hänen kerrallaan hankkimat 5 pentua myös) siitä en sitten tiedä ovatko sukua keskenään. Henkilö on kuitenkin nyt myymässä jo urosta pois, joten en tiedä onko naaraat jo astutettu vai mikä on homman nimi.

Henkilökohtaisesti katselen siis mielenkiintoisin silmin kohti tulevaa ja kauhistelen jo valmiiksi syksyllä tulevaa kodinvaihtajavyöryä. Olisin todellakin halunnut julkaista teille listan Suomalaisista pimeistä kasvattajista ja myös trokareista jotka mm. Virosta Suomeen frettejä ahkerasti roudaavat, mutta ikävä kyllä se ei lain varjolla ole mahdollista. Eihän ihmisistä saa kertoa mitään negatiivista, vaikka ei juuri muuta kerrottavaa olisikaan, sitäpaitsi, tuntuu että moni ottaa sen hirvittävän raskaasti kun joitain tosiasioita tuodaan julki.
 
Olkaa tänä vuonna vielä edellistä vuottakin tarkkaavaisempia sen suhteen mistä fretin hankitte, ja jos kuulette jotain epäilyttävää, älkää pitäkö suutanne kiinni. Mitä enemmän kaikesta tiedämme (vaikka tieto joskus lisääkin tuskaa), sen parempi. :) Ugh.

♥ Manta

16 kommenttia:

henna kirjoitti...

Pakko sanoa, että joissakin tapuksissa tuo astma on oikeasti vaaraksi, ja voi olla pakko luopua eläimestä .
Isäpuoleni Jarin entinen naisystävä , heillä oli kaksi yhteistä lasta menehtyi 27 vuotiaana astma-kohtaukseen jonka sai pitkäkarvaisesta chihuahuasta, ensin ei ollut mitään oireita, mutta se olikin kerrasta poikki sitten kun se kohtaus tuli.

Kyseinen eläintenkierrättäjä hankkii siis eläimensä kaikki Virosta. Meni naimisiin ollessaan vuoden erään virolaisen miehen kanssa, ja kantaa sieltä halvalla suomeen elukoita.

Janika kirjoitti...

Mikä toinen frettiliitto? en oo kuullukkaa :D

mantu kirjoitti...

henna: Siksi mainitsinkin myös tuttavani jonka lasken ääritapaukseksi. Mielestäni kuitenkin silloin jos astma on paha, ei lemmikkiä kannata hankkia laisinkaan ja huolehtia oikeanlaisesta lääkityksestä.

Janika: En yhdistyksen nimeä rupea täällä mainitsemaan, mutta jos hiukan katselee ympärilleen niin tähän on kyllä helppo törmätä.

Miia kirjoitti...

Satoin hieman kiehahtaa lukiessani tekstiä, mutta minkäs sille tekee kun maailma on täynnä ihmisperseitä joilla ei ole kuin rahankiilto silmissään.

Lisäksi mulla tuli kodinvaihtajista ja koulutuksesta mieleen meidän Pipa. Onneksi ollaan menty tuon neidin kanssa todella paljon eteenpäin ja tullaan jatkossakin menemään.

Mitä taas kasvatukseen tulee, niin mieleeni tuli tämä fiksu tyyppi joka yritti myydä frettejä goottikirpparilla hintaan 350€

henna kirjoitti...

Eipä se tainnut kovin paha aluksi olla ja lääkkeitäkin hän käytti.. Mutta tosiaan itse en KO henkilöä tuntenut tai koskaan tavannut, mutta kulkee joka tapauksessa mukana silloin tällöin arjessa.
Tosiaa meilläki äiten astma on aika paljon siedättynyt onneksi , on myös tosiaan poikkeuksia mitä sanoitki :)

Jenny kirjoitti...

Tää on täyttä tekstiä! Kaikkien jotka on hankkimassa omaa pötkylää kannattaisi todella lukea ajatuksen kanssa nämä sun kirjoittamat asiatekstit fretteihin liittyen :)!

Asta kirjoitti...

Oli kyllä hyvä kirjoitus! Ja tuota allergian takia pois antamista käytettään kyllä niin kauheesti tekosyynä. Suurimpaan osaan allergiaa silti siedättyy juuri kuten kirjoitit. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

mantu kirjoitti...

Miia: Itse saatoin hieman kiehahtaa kirjoitellessani tätä. ;) Mutta juurikin tuota tarkoitin että kaikki kodinvaihtajat eivät ole ihan menetettyjä tapauksia, ne vain tarvitsevat kodin jossa niille oikeasti on aikaa. Ja juu, juuri noita rahanahneita paskakasoja tulee riittämään varmasti tänäkin keväänä. Itse olen ehkä hieman ilkeä, mutta oikeasti toivoisin että näiden ihmisten naaraat/pennut kuolisivat synnytykseen, tai jotain muuta vastaavaa.

henna: Jep. :)

Jenny: Kiitoksia! Toivon itse samaa, mutta onneksi ainakin jotkut ihmiset ovat jo todellisuuteen heränneet tekstieni takia. Yksikin on jo lähempänä tavoitetta. :)

Asta: Kiitos! Ja jep, "allergiat" tuntuvat olevan se yleisin tekosyy kun lemmikki myydään pois. Itse olen aina ollut sitä mieltä että allergiat ovat luonteenheikkoutta, ja jos meillä avokki ryhtyisi valittamaan allergiaansa niin ei ole epäselvää kumpi lähtee, hän vai elukat. ;)

sanna kirjoitti...

Luonteenheikkoutena en allergioita pidä, mutten käsitä, miksi allerginen ihminen hankkii eläimen, jos ei kestä seuraamuksia. Minulla on paha pölyallergia, olen hyvin herkkä iholtani ja minä saan oireita kaikista elukoistani. Joudun siivoamaan todella usein, Hittavaisen alueen päivittäin ja koko talon koirien takia parin päivän välein. Nenäni on jatkuvasti tukossa tästä huolimatta, saan silloin tällöin iho-oreita ja joskus on pakko avata ovet ja ikkunat ja tuulettaa koko kämppä kun iskee hengenahdistuskohtaus. Katson kuitenkin, että haluan elää eläinten kanssa, haluan kasvattaa ja haluan toimia eläinten keskuudessa. Pidän rotuvalinnoissani mielessä, etten kestä "normaalia turkkia" (tämän takia Hittis aiheuttaa reaktioita koiria enemmän) ja olen myös valmis kestämään tätä epämukavuutta ja tarvittaessa hakemaan lääkitystä, jos siltä vaikuttaa. Imurihan tässä kasvaa käteen ja pölyhuiska toiseen, mutten katso sen olevan mitään verrattuna siihen iloon, mitä elukat tuovat.

Jos ei kestä allergiaansa, ei hanki eläimiä. Hyvin harvoin on kuitenkaan se tilanne, että se allergia tulee ihan täytenä yllätyksenä.

mantu kirjoitti...

Sanna: Esimerkiksi sinä olet juuri hyvä esimerkki siitä, että allergioiden kanssa oikeasti pärjää jos vain haluaa, ja jos kokee eläimet sen arvoisiksi. :)
On itsekästä hankkia eläin sillä ajatuksella että sen voi kyllä laittaa pois jos allergia ei hellitä, mutta on harmi että joillekin eläimet ovat "vain eläimiä".

Maaria kirjoitti...

Allergiahan voi kehittyä vasta kun lemmikki on jo hankittu, tai jos pieni lapsi saa pahoja allergiaoireita ei tule ehkä ensimmäisenä siedättäminen mieleen..monenlaistahan sitä on tapausta, itse jouduin jättämään kouluttautumisen eläinalalle kesken jo perustutkinnon hankkimisen jälkeen, kun terveys petti. Allergia ei kuitenkaan ollut syynä. Miten kauan sun freteillä, pojilla siis meni kun kiiman oireet alkoi hävitä implantoinnin jälkeen? Meillä mielenkiinnolla ootellaan tuloksia, justiinsa käytiin ottamassa se pojalle..Tosi hyvä kun levität tietoa frettien oikeanlaisesta hoidosta ja tuosta kodinvaihtajahommasta kans! Arvostan sunlaisia ihmisiä, jotka toimii konkreettisesti eläinten hyvinvoinnin puolesta!

mantu kirjoitti...

En kuitenkaan usko että kovin useissa tapauksissa se allergia puskee päälle vasta sitten kun lemmikki on jo talossa ollut jonkin aikaa, kyllä se yleensä on ollut tiedossa jo aiemmin tai sitten käytetään sitä "allergiaa" syynä eläimestä luopumiseen, oikeastihan syy voi olla vain se ettei koe lemmikkiä itselleen sopivaksi tai ei jaksa hoitaa sitä tjsp. Hah, itse olen aina ajatellut niin että sitten jos joskus erehdyn niitä kaksijalkaisia lapsia tekemään niin on pienempi paha pistää lapsi kuin 10 eläintä pois jos allergia iskee. :D Itse olen menossa pian työharjoitteluun eläinklinikalle, toiveena saada myöhemmin solmittua oppisopimus. Veetillä ja Taavilla meni vähän alle pari viikkoa, kun taas junioreilla lähemmäs neljä viikkoa. Aika tuskaa oli kahden kiimaisen kanssa (kun on sitten nuo kaksi muutakin) mutta onneksi se on jo ohi, ja äkkiähän se aika meni kun jälkeenpäin muistelee. :) Paljon kiitoksia sinulle kivoista sanoistasi! :)

Nata kirjoitti...

"Tosiaa meilläki äiten astma on aika paljon siedättynyt onneksi", millä tavalla astma siedättyy jos saan udella? Kumma ettei joulukuisella astmaluennolla puhuttu mitään siedättymisestä, vaan nimenomaan siitä, että rasitusastman (käytännössä lievempi muoto) saa kehitettyä astmaksi, kun hengityselimistö rasittuu toistuvista kohtauksista.

Tottakai astmaa voidaan hoitaa ja se voi käsittääkseni joissain tapauksissa myös parantua, mutta ei se kyllä missään maailmassa siedäty. Allergiat siedättyy, astma ei ole allergia. (Ellei sitten puhua allergisesta-astmasta, jossa astmakohtauksen aiheuttaa allergia. Tässäkin allergia voi siedättyä, astma ei siedäty, mutta kohtaukset jäävät pois, kun allergia ei ole laukaisemassa kohtausta.)

Emma kirjoitti...

Hyvä teksti taas kerran ^^

Nonno kirjoitti...

"viimevuonna eräs eläinkauppias pohjoisesta etsi urosta naaraalleen, tiedä sitten ovatko pennut menossa ihan eläinkauppaan myyntiin vai mikä suunnitelma niiden varalle on."

Kyseisen eläinkaupan sivulta bongasin juuri tänään tällaisen ilmoituksen:

varauksia otetaan vastaan 20.4.2013 syntyneestä fretti pentueesta.
(vanhemmat rokotettu ja tervetystarkastettuja. pennuille mukaan sukutaulut)
luovutus kesäkuun lopulla.
Kasvavat kotioloissa, koulutettuina!

Olen itse kotoisin samalta alueelta ja tiedän kaupan omistajan jyrsijäpiireistä, mutta hänen frettiään/frettejään en ole muistaakseni nähnyt. Yllätyin siitä, että Lapissakin on kasvattaja, mutta miksi on päättänyt puskailla...

Paprica Poskiparta kirjoitti...

Kosketti... Ihan KAMALAA laittaa aktiivinen seuraa kaipaava eläin vintille...😢😢

Lähetä kommentti